Sinfoniekonzerte

Helsinki Sanomat, 16. Mai 2014
Beethoven loi 5. sinfoniallaan klassisen mallin sankarillisesta taistelusta ja uljaasta voitonfinaalista.
Dresdenissä syntynyt Hartmut Haenchen teki sinfonian parissa vankkaa työtä liioittelematta äänenvoimallisia tai tempollisia vaihdoksia. Näin syntyi vakuuttava ja ryhdikäs kokonaisuus. Tosin sellot ja kontrabassot eivät erottuneet riittävästi hitaan osan teeman koristellussa versiossa.
Šostakovitšin sinfoniaa on vaikea kuunnella "vain musiikkina", sillä sellaiseksi se on liian julistavaa ilmaisussaan – tarkoituksellisia banaliteetteja myöten.
Teoksen viisiosainen kaarros ulottuu sydäntä särkevistä huudoista ja "syvyydestä minä huudan" -valituksesta väkinäiseen ilonpitoon, groteskiin tanssiin ja marssiin, filosofiseen polyfoniaan ja päätöksen stoalaisesti pilkahtavaan optimismiin. Jalostiko kärsimys, jää itse kunkin vastattavaksi.
HKOn yksittäiset muusikot saivat loistaa runsaissa sooloissaan, ja Haenchen luotsasi teosta järkähtämättä, sen äärilaitoja ryskytellen, mutta yhtä lailla hellävaraisesti lyyrisissä jaksoissa.